Jukka Salmisen matkapäiväkirja

Olen edelleen Nkhata Bayssä ja elämäni jatkuu lomailun merkeissä. Yövyn ilmaiseksi upean järven rannalla kauniissa bungalowissa, joten en parempaa paikkaa lepoon voisi toivoa.

Polveni eivät ole vielä palautuneet täysin, mutta muuten olo alkaa olla jo hyvin levännyt. En ole paljoakaan pyöräillyt. Mielelläni vietän täällä kuitenkin toisenkin viikon ja nautin lomailun spontaanisuudesta.

Olen täällä siis ainakin vielä viikon ajan tai niin pitkään, että saan postipakettini Suomesta.

Terveisin,

Jukka, Nhkata Bay

Saavuin eilen Nkhata Bayhin. Poljin Mbeyasta tänne viidessä päivässä ja pidin matkalla yhden lepopäivän. 450 km matka kesti noin 27 tuntia. Teitä en voi jatkuneesta hitaudestani syyttää, vaan edelleenkin vastaani puhaltanutta tuulta.

Reitti oli vaihteleva. Tanzaniassa nousin 2300 metriin, josta tie laski halki vehreän maaston aina Malawi-järven rannalle alle 500 metriin. Malawissa tie kulki ensin tasaisella hiekkarantojen reunustamalla rannikolla, nousi ylös viileille vuorille, ennen takaisin laskeutumista tänne Nkhata Bayhin.

Vaativa Tansanian pätkä onnistui hyvin ja olin yllättävän hyvissä voimissa vielä eilenki kun poljin 95 kilometriä. Poljin viidessä viikossa yli 100 tuntia vaativissa olosuhteissa. Se on määrä jolle nauravat lähes kaikki pyörämatkaajat, mutta ei juuri kukaan kestävyysurheilija, varsinkaan sairaslomalta palaileva.

Viiden kuukauden aikana en ole pitänyt viikkoa pidempää kevennystä "harjoittelusta" ja nyt on aika 2-3 viikon hyvin kevyelle jaksolle, sillä väsyms on kaikesta huolimatta kaivaitunut syvälle kehooni. Jos olisin toivonut lähtiessäni jotakin, en olisi voinut pyytää paremmin sujunutta matkan uudelleen aloitusta ja kunnon kohotusta. Selkä on kestänyt hyvin ja on jatkanut hidasta paranemistaan. Olen myös nukkunut melko hyvin.

Lepään tässä järven yllä olevassa Bambubungalowissa ainakin kaksi viikkoa tehden vain keveitä veren liikkeesä pitäviä lenkkejä ja sitten suuntaan kiirettömästi kohti etelää.

Terveisin,

Jukka

Jatkan huomenna taas matkaa ja olen levännyt nyt suunnitellut neljä päivää täällä viileässä Mbeyassa. Tällä kertaa minulla ei ole mikään voittaja fiilis lähteä tienpäälle, sillä en ole palautunut kunnolla, eikä vointini ole niin levollinen, kuin tassa vaiheessa olen tottunut. Jalkani ovat kuitenkin verrattain hyvassa iskussa.

Lämpimään Malawiin tulen saapumaan väsyneenä. Tiesin jo Kigomasta lähtiessäni, että näin tulee käymään, sillä olen nyt ajanut ”peruskuntokautta” eli panostanut määrään ja etenemiseen. 420 km päässä minua odottaisi pitkä, ainakin kahden viikon lepo etenemisestä. Hieman huoletta josko ajan nyt itseni yli, mutta tullaan sitten taas kotiin maitojunalla. Toivottavasti ahneella ei ole taas paskaista loppua.

Ainakin tie on nyt parempi,ja nyt on toivottavaa etta vastatuulikin vihdoin kaantyisi, ettei tarvitsisi nyt liikaa rehkia.

Seuraavan viestin toivon lähettäväni Malawin Nkhata Bay:stä.

jukkasalminen.com osoitteessa on nyt pidempi versio Tansanian ja Burundin matkastani.

Terveisin,
Jukka, Mbeya

Olen nyt Mbeyassa Etelä-Tansaniassa ja ylängön viileydessä. Matka Sumbawangasta tänne kesti viisi päivää ja 27 poljettua tuntia, vaikka oli pituudeltaan vain 330 km. Päivät olivat täyspitkiä, sillä 230 km matkasta oli vielä huonoa tietä ja puskin edelleen vastatuuleen.

Tie kävi harvoin alle 1300 metrissä ja ilmat olivat polkemiseen mukavan viileät. Nyt takanani on koko matkani pisin pätkä hiekkateillä ja jaloissa alkaa jo painaa, sillä pitkää lepoa en ole saanut vähään aikaan. Tänään viimeinen 10 km nousu meni jo sammuneilla lyhdyillä.

Täälläkin lepään vain nelisen päivää ja jatkan matkaa Malawiin, jossa lepuuttelen sitten hieman pidempään.

Terveisin,

Jukka, Mbeya

Nyt on taas aika palata tienpaalle. Seuraavaan kohteeseen Mbeyaan on matkaa 340 kilometria ja 230 km siita viela hiekkateilla.

Tie kulkee yli 1500 metrissa ja nytkin ulkona on alle 20 astetta ja kova tuuli.

Toivottavasti palaan asiaan Mbeyasta jo neljan paivan kuluttua.

Terveisin,

Jukka, Sumbawanga

Saavuin Sumbawangaan. Matka Mpandasta tanne kesti nelja paivaa. Poljin 17 tunnissa 245 kilometria, joten hiekkainen reitti oli edelleen hidas.

Muuten matka ei ollut erityisen haastava, mutta paiva Katavin kansallispuistossa oli erittain raskas. Minua eivat kiusanneet suuret pedot, vaikka yhden hyenalauman keskelle ajoinkin, vaan tsetse karpaset, jotka purivat minua satoja kertoja. Olin painostettu ajamaan kovaa karkuun niita ja lopulta jouduin polkemaan pitkat vaatteet paalla kuumimpana paivana Tansaniassa.

Muuten reitti oli aluksi harvaan asuttua pusikkoa, mutta ylangolla palasin taas maisemien ja ihmisten pariin.

On mukavaa vaihtelua olla pitkasta aikaa kaupungissa, joka tuntuu olevan kaikilla tarpeellisilla palveluilla ja jopa maukkaalla ja ravitsevalla ruualla varustettu.

Taalla Sumbawangassa aion lepailla ehka nelja paivaa, ennen viimeista vetoa Tansanian hiekkaisilla teilla.

Terveisin,

Jukka, Sumbawanga

Jatkan taas matkaa kunhan saan tämän viestin kirjoitettua ja ruuat ostettua seuraavalle pusikko etapille.

Ulkona puhaltaa kova etelätuuli. Olen menossa kohti etelää hiekkaisella tiellä, joten voin olla tyytyväinen, jos saavun tänään 40 kilometrin päähän Sitalikeen alle neljässä poljetussa tunnissa.

Huomenna minulla on edessä Katavi kansallispuiston ylitys, jonka eläimistä paikalliset ovat pelotelleet etukäteen. En saane yöpyä siellä, joten polkaisen sen halki päivässä.

Seuraavan levon pyrin pitämään Sumbawangassa 250 kilometrin päässä.

Terveisin,

Jukka, Mpanda

Olen nyt Mpandassa, keskella Tansanian pusikkoa. Matka Kigomasta tanne kesti viikon. Poljin kuutena paivana ja etenin 31 tunnissa 360 kilometria.

Reitilla oli paljon hiekkaa, kuoppia ja kivia. Joskus polku oli vain pyorani levyinen. Jouduin kantamaan pyoraani ylos tiettomien nousujen.

Autoja en juuri nahnyt, sahkoa tai kannykkaverkkoa ei alueella ollut. Paivani keskeytyivat uintihetkiin jarvessa ja puroissa. Yoni nukuin useimmiten pusikossa.

Alue oli taydellinen pyoramatkaamiseen, mutta raskas, joten nyt on taas aika levata. Polveni kestivat hyvin, mutta toinen niista on hieman jaykka viela kuten oli lahtiessani Kigomassa.

Taalta jatkan matkaa kohti Malawia. Tie on edelleen syrjainen ja hiekkainen.

Terveisin,

Jukka

Polveni ovat tuntuneet paremmilta viime päivinä, joten saatan jatkaa matkaa huomenna, jos tuntuma vielä paranee. Vielä niissä on jäykkyyttä, mutta toivon, että kevyt polkeminen tekee niille vain hyvää.

Toisaalta kevyt polkeminen ei välttämättä onnistu, sillä olen matkalla pusikkoon. Seuraan ensin Tanganika-järven rannikkoa noin 150 km ajan. Vain ensimmäisellä 50 kilometrillä on tie, sitten yritän löytää polkuja.

Googlen satelliittikuvasta löysin polun joka alkaa järven rannalta ja päättyy sisämaahan Mpandaan, paikkaan, jossa siirryn päätielle, joka sekin on hiekkainen ja kapea ja kulkee läpi Katavi kansallispuiston, joka on kuuluisa villieläimistään.

Lähetän viestiä seuraavaksi Mpandasta, jonne on noin 300 km, jos sinne koskaan pääsen ja jos sieltä löytyy nettikahvila.

Terveisin,

Jukka, Kigoma

Jatkan matkaani tänään, mutta tosin vain Ujijiin, kymmenen kilometrin päässä olevaan kylään, jossa Stanleyn ja Livinstonen sanotaan aikanaan tavanneen heidän etsiessään Niilin alkulähdettä. Kylässä on hieno hiekkaranta ja lomailuun täydellinen verkkainen elämänmeno.

Polveni ovat vielä hieman jäykät jyrkkien nousujen jäljiltä, enkä uskalla vielä jatkaa matkaa vaikka vointini muuten tuntuu palautuneelta. Edessä ovat Afrikan huonoimmat tiet, joille lähden mielelläni terveillä polvilla. Koskaan aikaisemmin en ole saanut polvia polkemalla kipeiksi, joten tilanne on täysin uusi, enkä tiedä kuinka pitkään palautuminen kestää.

Täältä yritän jatkaa matkaa seuraamalla Tanganika järven rannikkoa.

Terveisin,

Jukka

Olen nyt Tansaniassa, Tanganikajärven rannalla Kigomassa. Bujumburasta matkaa kertyi 237 km ja käytin siihen aikaa 16 poljettua tuntia.

Ensin seurasin upean järven rannikkoa. Oikealla puolella levittäytyi turkoosi järvi hiekkarantoineen ja vasemmalla puolella kohosivat korkeat vuoret. Tie oli hyvä ja ihmiset vastaanottavaisia. Oli virkistävää huuhtoa ajopäivän pölyt pois raikkaassa ja kristallin kirkkaassa vedessä.

Järven rannalla tie kohosi vuorille, jossa nousin yhteensä 2100 metriä. Nousut olivat paikoin niin jyrkkiä, että jouduin runnomaan voimalla ja sain polveni kipeäksi. Viimeisen päivän poljin hiekkatiellä, joka oli hyvää harjoitusta tulevaa Tansanian halkaisua varten, jossa on odotettavissa vain hiekkatietä, jos sitäkään.

Nyt lepäilen taas 3-4 päivää ja valmistelen itseäni ja varusteita vaativaa seikkailua varten.

Terveisin,

Jukka, Kigoma

Jalkapallot on pelattu ja jalat ovat levanneet, joten on aika pakata pyoralaukut ja suunnata kohti Tansaniaa.

Matkani jatkuu seuraamalla Tanganika-jarvea, jonka rannalla puhaltaa navakka etelatuuli, joka tulee tekemaan menosta hidasta hyvin pitkaan.

Leppoisat paivat alkavat olla vahissa silla Tansaniassa olen suunnitellut vihdoin polkevani enemman kuin keskiverto tyomatkapyorailija.

Ennen Tansanian tietonta taipaletta lahetan kuulumiset seuraavasta suuresta kaupungista Kigomasta.

Terveisin,

Jukka

Saavuin eilen Burundin paakaupunkiin Bujumburaan. Muutos nopeasti kehittyvasta Ruandasta rutikoyhaan Burundiin oli suuri. Hyvan tien ulkopuolella maaseutu oli todella tiheaan asuttua ja silmin nahden koyhaa. Maisema oli edelleen hienosti kumpuilevaa vuoristoa, joka rasitti jatkuvasti jalkojani. 260 km matkalla Kigalista Bujumburaan nousin noin 4300 metria.

Eilen laskin 2200 metrista alas Tanganika-jarvelle 900 metriin. Viileat ilmat ovat nyt historiaa, silla aion seurata alavalla maalla sijaitsevaa jarvea Myos Tansaniassa. Pitkasta aika lampo kohoaa lahelle 30 astetta.

Katson taalla Bujumburassa loppuun MM-kisat ja jatkan sitten Tansaniaan, jonne on 3 paivan pyorailymatka.

Terveisin,

Jukka, Bujumbura

Olen nyt Burundin viisumia ja kuusi Kigalin päivää rikkaampi. Kalliissa Kigalissa asuin Tohtori JiiPeen luona ja olen taas paikassa, johon voisi lähtemisen sijaan hyvin myös jäädä.

Ruanda on pikkuruinen maa ja olen Burundissa mahdollisesti jo huomenna ja sen pääkaupunkiin on vain 3-4 päivän matka.

Tänään pyöräily saattaa jäädä lyhyeksi, sillä en malttane olla katsomatta Argentiina-Saksa peliä. Eilen Kigalin stadionilla oli varsin hiljaisia ja pettyneitä poikia Ghanan hävittyä värikkäiden vaiheiden jälkeen Uruguaille, mutta eiköhän tänään elämä taas palaa näyttöruutujen ääreen vaikka Afrikka ei enää pelaakaan.

Toivottavasti palaan asiaan Bujumburasta,

Terveisin,

Jukka, Kigali

Olen nyt Kigalissa Ruandan pääkaupungissa. Jouduin odottamaan visumia vain yhden päivän Ugandassa, ennen palaamistani Ruandan rajalle, josta tällä kertaa pääsin tutkimaan maata syvemmältäkin.

Hienoa oli tien vaihtuminen sileään asvalttiin, jolla matka taittuu selvästi nopeaamin. Toisaalta Ruanda vaikuttaa taas yhdeltä hienolta maalta pyörämatkata, joten hyvät tiet viettänevät minut pois pikkuruisesta maasta turhan vilkkaasti, sillä seuraavaan maahan Burundiin on vain parin päivän pyörämatka.

Maanantaina anon Burundin viisumia ja kun saan sen, suuntaan taas uuteen valtioon.

Terveisin,

Jukka, Kigali

Mahtavalta vuorien välissä kiemurtelevalta Buniyoni järveltä matkani jatkui länsi-ugandalaiseen tapaan kivisillä ja vuoristoisilla teillä kohti Ruandaa. Tänään poljin viimein Ruandaan, tosin ensin minut johdatettiin kohti Kongon rajaa, mutta lopulta löysin suomalaista mökkitietä, jossa ei ole talvi- saati kesäkunnossapitoa, vastaavan pienen tien Ruandaan, vain siksi, että minut käännytettiin takaisin Ugandaan. Minulta puuttui tarvittava dokumentti, jonka voi anoa internetistä. Palasin takaisin Ugandaan ilman maan viisumia, joka rajalla leimattiin umpeen. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Siispä käännyin takaisin ja ajoin pölyisen mökkitien uudelleen Kisoroon. Nyt odottelen saanko positiivisen vastauksen tekemääni hakemukseen vai en. Eli en tiedä koska tai mihin seuraavaksi jatkan matkaa. Pysyn nyt ainakin pienen hetken jumissa täällä Kisorossa.

Terveiset Ugandasta,

Jukka, Kisoro

Kolme paivaa Kabalessa on palauttanut voimia jalkoihini ja on aika jatkaa matkaa kohti Ruandaa. Olin yhden paivan kuumeessa, joten tanaan polkaisen vain Bunyoni jarvelle, jossa viettanen yhden paivan. Kymmenen kilometrin matka sinne ei toki ole helppo, silla joudun kiipeamaan ylos 7 kilometrin jyrkan ja kuoppaisen maen.

Koska koko Tansania tulee olemaan rouheiden teiden valtakuntaa, polkaisen lapi Ruandan ja Burundin hyvilla paateilla, joilla matka etenee hieman nopeammin.

Palaan toivottavasti asiaan jo uudessa valtiossa.

Terveisin,

Jukka, Kabale

Poljin viidessä päivässä 300 kilometriä tänne eteläiseen Ugandaan. Ei kuulosta kovinkaan hurjalta, mutta kivet, hiekka, kuopat ja muta hidastivat matkaani niin että käytin matkaan aikaa 22 poljettua tuntia !

Pääsin pyöräilemään halki Queen Elisabethin kansallispuiston, mutta pyörän päältä näin vain yhden norsun, antilooppeja, paviaaneja ja villisikoja. Puistosta otin pienen ja hiekkaisen lähes liikennettömän tien halki tiheästi asutun maaseudun, jossa harvinainen kulkija otettiin vastaan erittäin lämpimästi.

Kuumalta alangolta(900 m) tie nousi ylös 2300 metrin viileyteen. Eilen poljin viisi tuntia ylös erittäin huonoa tietä ja raskaan päivän päätteeksi olin vain 40 kilometrin päässä. Polkeminen oli kuitenkin vahvaa ja pikku hiljaa kuntoni on palaamassa hyvälle tasolle, jos vain jaksan uskoa maltin olevan edelleen valttia.

Täällä lepään taas hetken, jonka en ole suunnitellut olevan pitkä, mutta jonka pituutta en silti osaa ennustaa.....

Terveisin,

Jukka, Kabale

Jalkani ovat lähes palautuneet ja naisasiat on hoidettu täällä Fort Portalissa, joten on aika palata tienpäälle.

Kolmen ja puolen viikon odottamattoman tauon jälkeen matkani jatkuu kohti Ruandaa. Saatan polkaista sinne halki Queen Elisabethin kansallispuiston, jos vahdit vain päästävät minut villieläinten seuraan Felttini kanssa.

Seuraavaksi aion levätä Bunyonijärven rannalla Etelä-Ugandassa Ruandan rajalla, mutta tiedäpä tuota minkä ruusun ympärille jään taas pörräämään.

Terveisin,

Jukka, Fort Portal

Olen edelleenkin Fort Portalissa. Tein muutaman kovan pyorailyharjoituksen lahimaastoissa ja niista palautuneena aioin jatkaa matkaa keskiviikkona.

Ihmeiden aika ei kuitenkaan ole ohi ja elamaani on saapunut nainen ensimmaista kertaa matkallani. Vaikka minut tietaen asia tuskin etenee, en malta lahtea tienpaalle ennen kuin asia on loppuun kasitelty.

Mina naen asiassa tietysti myos toisen mahdollisuuden. Minulla on aikaa harjoitella taydellisissa olosuhteissa ja toivottavasti palaan tienpaalle sita myota entista vahvempana. Karttaa tutkittuani totesin ettei ole kiiretta vaan olen hyvin valjassa aikataulussani, jossa yritan saapua Hyvantoivonniemelle loppuvuodesta.

Hyvin paljon mahdollista etta seuraava viestinikin tulee viela taalta Ruwenzori vuorten juurelta.

Nettisivuillani jukkasalminen.com on luettavissa uunituore matkaraportti.

Terveisin,

Jukka

Yli viikkoa aiemmin saavuin Fort Portaliin, nyt saavuin Fort Portaliin pieneltä maaseutu kierrokseltani. Vietin päiviä Afrikan korkeimman vuorijonon juurella olevien kraatterijärvien rannalla. Sademetsät,uimakelpoiset järvet, vuoret, villieläimet, riippumatot, sekä ilmainen ruoka ja majoitus hellivät minua Pastori Boscon leirintäalueella.

Päätin edelleenkin viettää kuherruskuukauta ja viettää tällä mahtavalla alueella aikaa hieman pidempään kuin aluksi ajateltu viikko. Tanzanian todella vaativa pätkä on vain kivenheiton päässä ja ennen sitä on hyvä saada alle kilometrejä ja varmistaa, ettei kehossa ole menoa haittaavia vammoja. Odotin puolitoista vuotta, että pystyin taas matkaamaan, joka toivottavasti on opettanut minulle ettei kiire ole paras matkakumppani.

Ehkä ensi viikon alussa olen taas tienpäälle ja matkalla Ruandaan.

Terveisin,

Jukka

Polkaisin 300 kilometria Kampalasta tanne lantisen Ugandan Fort Portaliin.

Tutusti reitti oli makinen ja tanaan pyoraily olin jo melkoista tervanjuontia. Muuten Afrikan maaseutu jalleen kerran helli minua. Maisemat olivat vihreat, vietin yoni hyvissa 3 euron majataloissa ja ruokin itseni katukojujen herkuilla.

Poljin pitkasta aikaa yli 20 tunnin viikon, eivatka jalkani viela moista oikein kesta, joten edessa on taas lepoa, jalleen paratiisimaisissa oltavissa Ruwenzori vuorten juurella.

Taalta suuntaan vihdoin kohti etelaa, silla vaikka olen polkenut jo 1500 km ei Kapkaupunki ole Nairobia lahempana, vaan olen itse asiassa lahtopistetta pohjoisempana.

Terveiset Ugandasta,

Jukka

Olen nyt Ugandan pääkaupungissa Kampalassa. Kulutin Jinjassa viisi leppoisaa päivää loisteliaassa talossa. Olin onnekas kun sain asua ilmaiseksi melontaoppaan kanssa ja niin minun ei tarvinnut maksaa myöskään upeista retkistä Niilin alkulähteillä.

Tienpäällä palasin takaisin arkeen. Lukuisat pienet mäet ja vastatuuli tekivät lyhyestä matkasta yllättävän pitkän. Tänään poljin Kampalan halki, enkä ole koskaan Afrikassa polkenut yhtä kiireisessä ja ruuhkaisessa keskustassa. Ruuhkaisuudessaa paikka näytti niin houkuttelevalta, että saatan viettää täällä yhden lepopäivän.

Karttaa lueskellessani totesin, ettei minulla ole kiirettä, niinpä päätin Ugandassakin tehdä pienen turistikierroksen. Toivottavasti seuraavaksi kuulette minusta, kun olen saapunut Fort Portaliin.

Terveiset Kampalasta,

Jukka

Kenia ja kymmenet uudet ystävät ovat jäänet taakseni ja olen saapunut Ugandaan.

Poljin Eldoretista neljä riittävän pitkää, 60-80 km päivää ja nyt lepäilen muutaman päivän. Jalat tomivat oikein hyvin ja kantoivat minut yli satojen mäkien ja läpi vastatuuleen.

En juurikaan huomannut eroja Ugandan ja Kenian välillä. Vain maissipuuro on muuttunut perunamössöön ja Kenian ylängön viileät ilmat ovat hikisinä iltapäivinä enää vain muisto.

Täältä Jinjasta, Victoriajärven rannalta, jatkan melko vilkkaasti kohti Ruandaa, ajaen tdennäköisesti nopealla päätiellä. Seuraaksi lepäilen kenties Bunyonyi järven maisemissa

Terveiset Ugandasta,

Jukka

Olen edelleenkin Keniassa, nyt Eldoretissa. Viimeiset pari viikkoa olen elellyt korkeassa ilmanalassa(1900-2500 m) juoksijoiden kanssa ja viimeistellyt kuntoani, jotta voin joskus taas edeta vauhdilla.

Kunhan saan takareiteni kuntoon, jatkan Ugandaan. Ajattelin vaihteeksi edeta nopeammin ja polkaista Ugandan halki lahes lyhinta reittia pitkin ja ilman jatkuvia kahden viikon lepoja.

Toivottavasti seuraava viestini tulee jo Ugandasta.

Terveiset Keniasta,

Jukka

Matka Narokista tanne Kapsabetiin, lahella Eldoretia oli omalla tavallaan tuskainen taival. Aluksi tulehtui molemmat silmat sitten karsin flunssasta ja vatsataudista. Kaikki tuliaisia hygienittomasta masaikylasta.

Matka oli raskas myos maastollisesti, eika helppoja paivia juurikaan ollut, vaikka poljin paivittain vain 50-60 km. Olin myos onnekas, silla ensin sain nukkua kaksi yota katollisen kirkon hosteissa ja sen jalkeen minua hoivattiin kuin kuningasta Etela-Afrikkalaisten omistamassa luksusmajatalossa, jonka emanta innostui matkastani.

Nyt lepailen ja treenailen Eldoretin alueella olosuhteissa, joista tulee maailman parhaat juoksijat. Myos isantani Hillary on ammattijuoksija.

En vielakaan pida kiiretta ja olen taalla niin pitkaan kun tuntuu hyvalta. Vasta Ugandassa ajattelin aloittaa varsinaisen etenemisen, kunhan olen saanut nostettua kuntoni hyvalle tasolle.

Terveiset Kapsabetista,

Jukka

Jumitan edelleenkin Oleitokatissa lahella Narokia. Pienen masaikylan isantaperheeni ei ole paastanyt minua lahtemaan ja olen kotiutunut itsekin niin, etta en tunne kiiretta lahtemiselle.

Matkamiehen on aina kuitenkin jatettava hyvaiset, myos nyt, vaikka kylapaallikko on esitellyt minulle jo vaimonkin....

On sadetta pidellyt, joten otan Eldoretiin paallystetyn paatien, oikaisevan pikkutien sijaan. Yritan palata tienpaalle keskiviikkona.

Terveisin,

Jukka, Narok

Olen viettanyt muutaman paivan Masai paallikon vieraana pienessa kylassa 15 km paassa Narokista.

Nukun pikkuruisen kaupan lattialla vuohien, kanojen ja lehmien laheisyydessa. Elama sahkottomassa ja vedettomassa kylassa on aarimmaisen askeettista ja palaan omaan luksus elamaani pyoran paalle taas keskiviikkona, kun suuntaan kohti Eldoretia.

Paanvaivaa minulle aiheuttaa jalleen reittivalinta. Valitsenko pidemman ja varmemman asfalttitien vaiko lyhyemman pikkutien joka saattaa olla sateiden pilaama ?

terveisin,

Jukka, Narok

Ensimmaiset kolme ajopaivaa ja 150 km takana. Vaikka ajoin lyhyita paivia, olivat jalkani kovilla, silla reitti oli varsin makinen. Eilen nousin 999 metria.

Ensimmaisena iltana sain kutsun perheeseen, jonka isa kuitenkin alkoi pelata varkaita ja talutti minut hotellille. Seuraavana iltana nukuin poliisiaseman mukavassa putkassa.

Jatin valiin kaikkein kovimman nousun Naivashasta Narokiin, koska sadekausi on pilannut pikkutiet ja kuntoni ei todellakaan kesta kovia makia. Muuten alue on kuin paratiisi pyorailijalle, taydellinen saa, mahtavat maisemat ja vastaanottavat ihmiset.

Nyt odottelen Masai-isantaani ja matkaa kohti pienta masai-kylaa. Lepuuttelen Narokissa vahintaan muutaman paivan ennen jatkoa kohti Eldoretia.

Terveisin,

Jukka, Narok

Puolen tunnin paasta pyorat pyorivat taas. Aloitan matkani kohti Naivashaa ja Masaimaata. Kuntoni ei todellakaan ole rautaa, joten hiueman huolettaa miten paasen vuoret ylos. Toinen huoli on sadekauden alku ja sen mahdollisesti pilaamat pikkutiet. No, eipa niistakaan saa selvaa ellei ota ensimmaista polkaisua.

Jokainen polkaisu poispain Nairobista on suuri plussa......

Toivottavasti palaan asiaan muutaman paivan paasta Narokissa.

terveisin,

Jukka, Nairobi

Pikku hiljaa alan sopeutua matkamiehen elamaan ja aion jatkaa matkaa alkuviikolla.

Viidessa paivassa olen tavannut enemman uusia ihmisia kuin Suomessa vuodessa ja joka paivaan on mahtunut yllattavia kaanteita.

Aion polkea ensimmaiset 200 km samaa reittia kuin vuonna 2008, toivoen, etta sateet eivat ole pilanneet pienen pienta vuoristotieta. Masaimaassa saatan viettaa 1-2 viikkoa kylissa, joihin minut on kutsuttu.

Terveisin,

Jukka

Tana aamuna Turkish Airlines laski minut takaisin Afrikan topimistooni. Tyopoydallani odottaa nyt kymmenia tuhansia kilometreja maantieta kolmessa maanosassa.

Tulin 1.5 vuotta sitten kotiin selkavaivojen takia, ja ilokseni voin todeta, etta 18 tunnin matkustus sujui aarettoman paljon paremmin kuin viimeksi paluu Suomeen. Itse en ole taydessa iskussa, varsinkaan kun olen viimeiset paivat viimeistellyt matkaa sairaana. Varusteet sen sijaan saapuivat perille ehjina ja silla rintamalla asiat ovat paremmin kuin koskaan. Allani on muun muassa tulitera Felt Q820.

Nyt odottelen taalla Nairobissa terveita paivia, pistan varusteet jarjestykseen ja sitten suuntaan keulani kohti Masaaimaata, paikkaa, jossa viimeksikin vierailin.

Palaan asiaan kun olen lahdossa tienpaalle.

Lisainfoa alkumatkasta piakkoin osoitteessa www.jukkasalminen.com.

Terveiset Keniasta,

Jukka

Poljin vuosina 2005-2010 neljällä mantereella yli 42 300 km. Tarkoitukseni oli polkaista vieläkin pidemmälle, mutta matkani jäi varikkokäynnille terveysongelmien vuoksi.

Nyt alan olla jo paremmassa iskussa ja 14.3 jatkan taas matkaani halki kuuden maanosan. Lennän Nairobiin jonne matkani keskeytyi. Tarkoitukseni on pyöräillä sieltä Etelä-Afrikkaan, siirtyä sieltä Etelä-Amerikan kärkeen, josta pyrin polkaisemaan aina Alaskaan asti.

Pääsivuni ovat edelleen osoitteessa www.jukkasalminen.com, jonne lisään pitkiä raportteja 1-2 kk välein. Uudistuksena kuvioihin tulee tämä päiväkirja jossa ilmoittelen lyhyet kuulumiset ja sijaintini noin viikon välein tai aina kun löydän nettikahvilan.

Terveisin,

Jukka